Unelmointia ja unia muutoista

En ole asunut yhteisössä. Ensi talvena haluaisin hyötyä jostain berliiniläisestä kommuunista: jos saisin hetkeksi kodin sellaisesta, voisin oppia saksaa. Joudun hylkäämään pienen kotini Kalliossa, mutta tiedän pääseväni takaisin ainakin samoille seuduille heti tahtoessani.

Vaikka nyt unelmoin muutoista, sitkeimmin toistuvat painajaiseni sisältävät taloja ja koteja, joista olen jo muuttanut oikeasti pois, mutta joihin unessa olen palannut. Talo, jonka kahdeksannen kerroksen aution asuntolan pienessä huoneessa asuin, murenee ja lahoaa ja on täynnä roskaa. Eksyn käytäviin ja kellarin kummallisuuksiin. Olen palannut kotiini ulkomailla ja tajuan tehneeni takaisinkäännöksen, jota en tahdo; onneksi herään. Oma kotini.

On kuitenkin paikkoja, joihin en ole vielä unissani päässyt muuttamaan, mutta tahtoisin aina kun pääsen niihin. Uneni Helsingissä on niemi, jonka sijainnin melkein tiedän, ja jolla on kauniin kadun saapuessa rantaan pieni kalastajamaja, jonka seinällä saattaa roikkua verkkoja kuivumassa. Santaa rappusten edessä huuhtovat ei kovinkaan kaukana porrskivestä kesäiset aallot. Meri tuoksuu, ja terva, lähellä on laitureita. Aina palatessani tuohon paikkaan unissani tiedän muuttavani joskus asumaan majaani.

Yksin on ihmeen hyvä asua. Iloa kotiin, Helena.