Matkakirje

Tama kirje muuttuilee. Pahoittelen ajoittaista vokaalirajoitteisuutta.

---

4.4.

Möin saksofonini huomattuani ettei se ole kerrostalosoitin. Trumpettiin saa sentään sordiinon, saksofoniin tapasin naapureita säälien tunkea villasukan vaikka se haittasi soittamista. Halusin kovan äänen, en vaimeaa tuhinaa.

Lauluopettajani sai minut löytämään itsestäni korkeita ääniä.

Päivällä joudun vetämään verhon peittämään puoli ikkunaa jos en tahdo kannettavani kuumenevan paisteessa polttavaksi. Tapasin vasta raitiovaunussa tutun ugandalaisen, joka tuli suomeen tammikuussa kun luntakaan ei ollut.

Gradukäsikirjoitus on nyt luettavana ties kellä. Aamulla lentokone vie minut New Yorkiin.

---

17.4.

Tanska näyttää hassulta lätyltä lentokoneenikkunasta, silta Ruotsiin oli uljas näky. Kanadassa näkyi lunta.

Minulle väitettiin, että New Yorkissa olisi kylmä. Eikä ole vaan liki helle.

Naputtelin Bloggerin osoitteen aivan samalla tavalla kuin Suomessakin, mutta täällä Blogger puhuu aasialaisin kirjoitusmerkein. Valitettavasti en osaa tunnistaa niitä tuon tarkemmin. Outoa.

Perulaisissa ravintoloissa riittää kun tilaa alkupalan.

MOMAssa on mielikuvitukseton ripustus, tykkään Pompidou-keskuksesta enemmän.

Jos haluaa kokeilla jotain turistitoimintaa, kannattaa ajaa laivalla Manhattanin ympäri. Se kestää kolme tuntia.

Hod dog -katukauppiaalla oli sairaalakumikäsineet. Näytti hygieeniseltä.

Kaikilla tytöillä täällä on tiukat housut ja lyhyt paita, paitsi joillain hame tai mekko. Vain pojilla saa olla löysiä vaatteita.

Kirjakaupoissa on vain englanninkielisiä kirjoja, mutta Williamsburgissa Brooklynissa kuulee enemmän italiaa ja espanjaa kuin englantia.

---

10.4.

Vielakaan en ole jaksanut valvoa iltaisin paljoa kymmenta pidempaan ja heraan sirkeana kuudelta. Kavin eilen vilaisemassa mukavaa iltaelavaa Bedford Avenueta Williamsburgissa, ei kaukana sielta missa asun, mutta aivan naapurissa oleva Pete's Candy Store on viela kaymatta.

Kirjoitan pienen sievan kellarikahvilan koneella East Villagessa, siksi pisteita puutuu. Hyvaa kahvia.

Ota esille Manhattanin kartta. Etsi juuri 14. kadun ylapuolella italaidalla oleva Stuyvesant Town. Se nayttaa oudolta kaduttomalta lantilta, eika mikaan minulta loytyva opaskirja selita sita. Taytyi siis menna katsomaan. Muille uteliaille: ei ole pakko menna, se on punatiilinen valtava kerrostaloalue, jossa talojen valilla kulkee kavelyteita. Paljon, paljon lapsiperheita, leikkipuisto, kukkaistutuksia ja suihkulahde. Odotin jotain salaperaisempaa.

Tytoilla ei ole myoskaan silmalaseja. Joillain pojilla on, mutta yleensa silmalaseja on vain vanhemmanpuoleisilla miehilla.

En hulluuntunut ostamaan tiukkoja lantiofarkkuja. Sovitin, mutta tulin jarkiini.

Palotikkaat ovat kivoja.

---

16.4.

Vaikuttava väliaikaismuseo. Museo ja näyttely tulevat kiertämään muuallakin, kannattaa käydä katsomassa.

En tiedä mitä ajatella yksityisistä taidekokoelmista, en vaikka ne keräilijän kuoleman jälkeen päätyisivätkin muidenkin katsottaviksi ja olisivat ihmeellisiä.

Lehdet puhkesivat Central Parkin puihin tällä viikolla.

Näin avoimen vasemmistolaisen radiokanavan mainosjulisteen. Siinä oli nuori nainen, jolla oli silmälasit: hänen oli tarkoitus näyttää huolestuneelta älyköltä.

Junalipussa luki näin:

Fares paid in the absence of a ticket will not be refunded, nor will refunds or replacements be made for lost, stolen or destroyed tickets. Refunds are not calculated on a pro-rata basis. Seating aboard NJ transit vehicles is without regard to race, creed, color or national origin.

Palasin eilen Suomeen.