Kirjeet

Yleensä ne rönsyilevät. Aihe josta toinen aloitti joutuu toisen kohteluun ja muovautuu. Vastaus voi olla harhailua tai päämäärätietoista rientoa eri suuntaan kuin mihin itse oli menossa tai millaista tuli ajatelleeksikaan, tai puhetta jostain aivan muusta. Se muu saattaa innostaa uusiin rönsyihin.

Olen saanut selittää blogikirjoittamista muutamalle, joita olen houkutellut kirjoittamaan tänne. Niiden kanssa taas, joille ei tarvitse selittää miksi blogata koska heillä on jo omat bloginsa, voi päätyä puhumaan ryhmäblogeista. Miksi monen kirjoittajan blogi?

Jonkin aikaa sitten puhuin kirjeitse erään tuttavani kanssa muodosta, joka autaa kirjoituksen aloittamisessa. Hän puhui mitasta, mitä tarkempi sen parempi: laki tekee kirjoittamisesta askartelumpaa. Tavallaan huijausta, sillä vaihtoehtojen määrä ei äärettömästä vähene, mutta tuntuu kuin se vähenisi, joten aloittaminen saattaa onnistua helpommin. Tahattomasti loin noin vuosi sitten omaan blogiini muodon, pelkkä muodollinen aiheenrajaus ei riittänyt: lukupäiväkirjamerkinnät saavat nykyään alkuunsa aina sitaatin.

Mikä tekisi ryhmäblogista mielekkään juuri ryhmäblogina? Päädyin miettimään millä tavoin erilaiset kirjoittamisen muodot vaativat useampia kuin yhden ihmisen, ja kirjeenvaihto maistui hyvältä. Siksi pyysin teidät mukaan: en voi kirjoittaa avointa kirjeenvaihtoa yksin.

Tällä hetkellä ajattelen ryhmäblogia, jonka monologit jatkaisivat ja kommentoisivat toisiaan vailla vaatimuksia jatkamisen ja kommentoinnin tavasta tai kirjoituskertojen tiheydestä. Tästä voi tietysti tulla jotain muutakin.