Unelmointia ja unia muutoista

En ole asunut yhteisössä. Ensi talvena haluaisin hyötyä jostain berliiniläisestä kommuunista: jos saisin hetkeksi kodin sellaisesta, voisin oppia saksaa. Joudun hylkäämään pienen kotini Kalliossa, mutta tiedän pääseväni takaisin ainakin samoille seuduille heti tahtoessani.

Vaikka nyt unelmoin muutoista, sitkeimmin toistuvat painajaiseni sisältävät taloja ja koteja, joista olen jo muuttanut oikeasti pois, mutta joihin unessa olen palannut. Talo, jonka kahdeksannen kerroksen aution asuntolan pienessä huoneessa asuin, murenee ja lahoaa ja on täynnä roskaa. Eksyn käytäviin ja kellarin kummallisuuksiin. Olen palannut kotiini ulkomailla ja tajuan tehneeni takaisinkäännöksen, jota en tahdo; onneksi herään. Oma kotini.

On kuitenkin paikkoja, joihin en ole vielä unissani päässyt muuttamaan, mutta tahtoisin aina kun pääsen niihin. Uneni Helsingissä on niemi, jonka sijainnin melkein tiedän, ja jolla on kauniin kadun saapuessa rantaan pieni kalastajamaja, jonka seinällä saattaa roikkua verkkoja kuivumassa. Santaa rappusten edessä huuhtovat ei kovinkaan kaukana porrskivestä kesäiset aallot. Meri tuoksuu, ja terva, lähellä on laitureita. Aina palatessani tuohon paikkaan unissani tiedän muuttavani joskus asumaan majaani.

Yksin on ihmeen hyvä asua. Iloa kotiin, Helena.

Unien juttelut

Yksi ihmisryhmä on mulle aivan käsittämätön: ne jotka sanovat etteivät koskaan näe unia. Ekanakin, en usko sitä. Etteivät _muista_ näkemiään unia - sen voin uskoa. Mutta että muka kokonaan ei... ei osu, ei uppoo.

Mulle unet on tajuttoman arvokkaita kertomuksia itsestäni, omasta voinnistani ja usein myös suhteesta muihin ihmisiin. Tuo alitajunta-kaveri on niin merkillinen, että se paitsi tuottaa unia, myös ottaa niihin matskuja toisten ihmisten alitajunnan viesteistä. Tarkemmin: ihmisethän viestittävät koko ajan toisilleen enimmäkseen muuten kuin sanoilla. Lähettämiään ei itse välttämättä huomaa, eikä toinen huomaa tietoisesti vastaanottavansa mitään. Mutta alitajuntapa huomaa, ja saattaa kuljettaa ihan häröä viestintää manifestoitumaan unessa. Jos sattuu vielä niin, että viestit ja niiden tulkinta (unessa) on ollut oikeansuuntainen, ollaan jo hyvin lähellä enneunen käsitettä :-)

No, mutta nuo enneuniksi päätyvät on onneksi aika harvinaisia. Mulla ainoat kunnolliset enneunet, 3 kpl, ovat aina VALITETTAVASTI toteutuneet noin puolen vuoden viipeellä. Jokainen näistä unista meni samalla kaavalla: mulle hyvin rakas ihminen oli muuttunut mua halveksivaksi ja mulle vdduilevaksi kusipääksi. Et voila, kaikissa kolmessa tapauksessa niin kävi. Livenä. Eli tiedostamatonta negatiivista viestintää oli alkanut tihkua oikeassa elämässä jo aikapäiviä ennen kuin oikea välirikko sitten tuli. Eikä kummankaan päivätajunta osannut kuvittaa tulevaa niin näppärästi ja yksiselitteisesti kuin uni. Vau.

Tavallisesti unet kertovat paljon asioista, joista en halua tietää tai joita en ole valmis käsittelemään. Mutta unet pyörittävät motiiveja ja teemaa niin kauan, että mä saan selville, mikä on unen viesti mun tavallisen elämän puolelle, ja hoidan sen asian. Sitten paljon on myös unia, jotka vahvistavat omia näkemyksiäni tai periaatteitani esim. suhteessa muutamiin toisiin ihmisiin. Tästä esimerkkinä vaikkapa, että niin pahaa puutetta ei oo vielä tullut, että oisin unissakaan päätynyt petiin työkaverin kanssa ;-) Huomaan aina ajoissa, että tilanteessa on jotain omituista ja epä-minua, ja väistän.

Nyt mulla on ongelmallinen unien sarja (teema), joka toistuu melkein joka yö. Mä löydän itseni usein asumasta jos sun millaisissa rotteloissa, tai opiskelija-asuntoloissa, tai neukkutyylisessä yhteismajoituksessa, tai Joensuun/Pariisin/minkä vain syrjäkujilla. Mutta ikinä se asunto ei ole kunnossa tai valmis tai siisti tai mitään, mitä mun asunto _oikeassa_ elämässä kuitenkin on. Tosin mä en ikinä ole myöskään mitenkään paniikissa unessa sen kulloisenkin rotiskon takia. Lähinnä vain katselen, miten helevetissä olen päätynytkin tänne (ja miksi), ja mitä tälle nyt voi tehdä ja missä järjestyksessä.

Kieltämättä sitä herää aina hyvin onnellisena sitten aamulla *helpotuksen huokaus* kotona. Oma. Valoisa. Juuri siellä missä haluan asua. Omat kissat. Rauhallinen. Täydellinen koti. Kaikki toimii. Mä pidän vilpittömästi ja paljon kodistani. Miksi mä tarvitsen sitten unia, joissa kaikki on nimenomaan asuntopoliittisesti ihan päin helevataa?

Uteliaana odotan, saanko tästä teemasta sen isompaa tolkkua ikinä. Kiire ei ole ainakaan ollut, oisko ja neljä viisi vuotta nämä samat unet pyörineet...